Hyvää uutta vuotta!

Jospa nyt tämän kerran avaudun täällä henkilökohtaisesti. 🙂

Mennyt vuosi on ollut kiireinen niin kuin moni muukin edellinen vuosi. Yrityksen velkoja lyhennetty silti vielä sujuvasti, vaikka tiukkaa tehnytkin. (300e/kk) Yksi pentue takana tänä vuonna. Sain kotihoidosta vakituisen työpaikan! Kotihoidossa olen ollut tiiviisti töissä syksyyn asti. Syksyllä päätin jatkaa sairaanhoitajaopintoja. Syksy olikin poikkeuksellisen rankka. Meinasin luovuttaa, mutta enpäs luovuttanut.

Luottamustoimet hoitanut siinä sivussa, muutamaan olen laittanut varani paikalle, kun olen ollut Pieksämäellä opintojen takia koko viikon asumassa. Hyvin on varani myös tehtävänsä hoitanut. Luovuin kahdesta puolueeseen liittyvästä puheenjohtajuudesta. Jotta voin hoitaa opinnot, ja kunnalliset/maakunnalliset luottamustehtäväni hyvin. Norjan reissu asuntovaunulla oli mieleenpainuvin. Mahtava reissu! Tallinnassakin ehdin käydä.

Kaiken kaikkiaan vuosi on ollut hyvä. Olen pysynyt terveenä (unohdetaan hammaskipuni viimepäivinä ja muutamat selkäkipuni) ja oikeastaan vähiten vastoinkäymisiä ja väärinymmärryksiä kuin minään vuonna. Olenko minä hiljentynyt? Apua, en kai. Yleensä olen tottunut, että joku minua poliittisesti ainakin höykkyyttää. Vaalit on tulossa, kyllä se kohta alkaa. Voisin jopa sanoa kaksi nimeäkin ääneen, ja mistä ryhmittymistä ne hyökkäykset kohta alkaa 😀 😀

Tulevaisuus jatkuu opintojen merkeissä. Voin tituleerata itseäni päätoimiseksi opiskelijaksi, koska töissä minua ei juuri näy. Kituutan aikuiskoulutustuella, makselen yritysvelkojani ja kerään opintopisteitä. Valmistun jonain päivänä sairaanhoitajaksi. Pennut on yhdet varmaan ensi vuonnakin tulossa (saksanpaimenkoira) ja suunnitelmia ei muita olekaan. Opiskelu tulee olemaan rankkaa, mutta aivot pysyvät hereillä. Lupaa en mitään. Korkeintaan teen parhaani. Niin ja kuntavaaleihin olen lupautunut. Pysyn inhimillisenä tekijänä edelleen järki päässä, menemättä turhanpäiväisiin kotkotuksiin mukaan.

Unohdin lisätä, jos ette tienneet, että minulla on hyvin rakas koira, Sara <3 Koiraharrastus pitää minut virkeänä, saa liikkeelle ja mieli tyhjenee.

Nuorempi poikanikin täytti jo 18v. Aika menee eteenpäin, eikä sitä voi pysäyttää. Tammikuussa täytän taas vuosia. Iällä ei väliä. Mä olen vissiin aina oma onnellinen typeräkin hassu itseni. Välillä tulistun niin etten henkeä saa, ja välillä nauraa räkätän vedet silmissä 😀 Että ottakaa minusta sitten tolkkua ensi vuonnakin.Mutta siitähuolimatta järki päässä, harkiten asioita. Pysyen pienen ihmisen., kuntalaisen puolella.

Kiitos kaikille ja hyvää, parempaa uutta vuotta <3

Tanja Hartonen-Pulkka