Kotihoidon tila valtakunnallisesti

Kotihoidossa minut valittiin kehittämistiimiin, jossa puututaan epäkohtiin ja koetetaan keksiä ratkaisuja ongelmakohtiin. Pääsen pureutumaan ongelmakohtiin ja laittamaan itseni likoon muun tiimin kanssa, mitä voidaan tehdä. Miten asioita voidaan tehdä toisin, onko jotain, missä voisi muuttaa toimintatapoja?

Vanhukset tarvitsevat aikaa. Se on pääpointti. Vanhus on paremmalla tuulella, kun saa itselleen hetken, hänet huomataan. Hoitaja tekee työn kiireettömästi, ei ole tule kiireen tuntua. Ja ei tule stressiä, ja asiat tulee tehtyä. Hyvä mieli hoitajalla, hyvä mieli vanhuksella. Jää hyvä mieli, kun ovi sulkeutuu. Edes hetkeksi. “Se jutteli minulle”, saattaa vanhus ajatella hyvillä mielin.

Ajan antaminen vanhukselle tarvitsee lisää resursseja ja jos päättäjät (muut kuin minä) haluavat ummistaa silmänsä tosiasioilta, hommat eivät paljon etene. Kotona on paljon sinne kuulumattomia vanhuksia, jotka tarvitsevat 24/7 ympäristön, turvallisen ympäristön. Me emme hoitajina voi päättää/vaikuttaa, kuka kuuluu kotiin ja kuka ei. Voimme ainoastaan viedä esimiehille asiaa eteenpäin.

Omainen on avainasiassa palvelun vaatimiseen, ja se kenellä omaisia ei ole, on huonommassa asemassa. Vanhus itse ei osaa vaatia. Yksinäinen vanhus on täysin hoitajien varassa, ja jos hoitaja on ainut kontakti kotonaan, tuntuu pahalta. Jokaisen päättäjän pitäisi lähteä lähihoitajan mukaan kierrokselle ja NÄHDÄ todellisuutta. Mutta kun yksityisyyden laki estää sen. Jos asia haluttaisiin toteuttaa, minunkin kierroksellani tarvitsisi vain kertoa päivä ja kysyä lupa kaikilta, että mukanani on joku päättäjä tutustumassa. Tuskin sitä kukaan kieltää. Päinvastoin, ovat ilahtuneita kun joku tulee käymään, ja jos vielä vaikka valtuuston puheenjohtaja.

Mutta kun ei näe mitään, eikä kuule mitään, niin voi sanoa ettei kuulu mulle, eikä koske minua, ja useimmiten kuulee sen, että rahaa ei ole. Siis RAHAA EI OLE. Moneen muuhun kyllä löytyy. Missä se auttamishalu tähän asiaan on?

Lasketaan pääsyvaatimuksia hoitajakoulutukseen, lasketaan minimiresurssia 0,5:stä 0,4:ään ja tiivistetään tahtia (ai niin, se on sitä kehittämistä) niin eikö nyt ala maalaisjärkikin sanoa, että tilanne HUONONEE.

HALOO!

Katso linkki:

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001127285.html